Sukkatehtaan tarina
Kirjoitan tämän, koska asiakkaamme ovat tätä paljon pyytäneet. Ja mikäs sen mieluisampaa, kuin istuttaa isä alas ja kuunnella hänen muisteluaan sukkatehtaan alkuvaiheista 🙂
Jos et vielä tiedä, niin Karkelon Sukka Oy on isäni Kauko Luomasen ja äitini Arja Luomasen perustama yritys, jonka historia alkaa vuodesta 1996
Aikoinaan isä mietti mikä tuote on sellainen jota lähes jokainen käyttää päivittäin. Hän oli kyllästynyt ainaiseen töiden vähenemiseen ja halusi työllistää itse itsensä. No isä sitten keksi, että sukkia jokainen tarvitsee ja siitä se ajatus sitten lähti.
Hän kävi työttömänä yrittäjyyskursseilla ja siellä hänen ideoilleen hieman hymähdeltiin. Isä ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan käänsi asian toisinpäin.
"Koska muut eivät tätä tajua niin silloin tässä saattaa olla homma, johon muut eivät ryhdykään. Ja se on vain hyvä asia!"
Isä etsi Ruotsin suurlähetystön kautta sukkafirmoja. Ja löysi kuin löysikin yrityksen joka möisi hänelle käytetyn sukkakoneen.
Ensimmäinen kone jonka hän hommasi oli ihan osina, kuormalavan päällä. Verkkohäkki loosissa isä kokosi koneen ja alkoi ihmettelemään miten se toimi.
Äiti kertoi, että isästä näki aina kotiin tullessaan, millaista edistystä oli tapahtunut. Vai oliko edistystä tapahtunut ollenkaan...
Eräänä iltana kun isä tuli kotiin, hänellä oli mukanaan kantapäiden ketju. Tästä hän sai roimasti lisää virtaa tuon koneen kunnostamiseen. Ajattelen, että tuosta ketjusta alkoi sukkatehtaan tulevaisuus ?
Monia vuosia isä ja äiti valmistivat sukkia, kiertelivät markkinoita ja kuuntelivat pikkuhiljaa kasvavaa asiakaskuntaansa.
Asiakkaiden toiveilla on alusta asti ollut suuri vaikutus siihen, millaisia sukkia me valmistamme.
Äiti ja isä siis kävivät kokopäivätöissä muualla ja silti nauttivat markkinamyynnistä viikonloppuisin. Iltaisin he tekivät sukkia.
Me lapset myös osallistuimme välillä. Joskus iltaisin silitin kotona sukkia, jotta ne voitaisiin pakata näteiksi nipuiksi. Toisinaan lähdin isän kanssa koneelle touhuamaan ja laittelemaan etikettejä.
Vuonna 2000 he hommasivat ensimmäisen tietokoneohjatun koneen ja muuttivat isompiin tiloihin. Isä työskenteli tässä vaiheessa myös makeistehtaalla karkkimassan keittäjänä ja äiti laitosapulaisena.
Ensin jäi palkkatyöstä pois isä ja jonkin ajan päästä myös äiti. Näin heistä tuli kokopäiväisiä sukantekijöitä.
Nostan heille hattua. Vaatii paljon itsekuria, päättäväisyyttä ja ripauksen hulluutta, jotta tuollaista tahtia jaksaa pitää yllä!
Pikkuhiljaa tahti koveni ja uusia koneita piti hommata. Koneet olivat tietokoneohjattuja ja monipuolisempia.
Pystyttiin kehittämään uudenlaisia sukkamalleja.
Tässä vaiheessa pienen tehtaan piti pyrkiä erottumaan muista sukanvalmistajista ja keksiä keinot erottumiseen. Maailmalta alkoi jo löytyä erikoismateriaaleja, joilla sukasta saatiin irti enemmän.
Sukka ei ollutkaan pelkkä sukka, vaan aktiivisia ainesosia lisäämällä sukkaan saatiin paljon uusia ominaisuuksia.
Isoveljeni Sami auttoi materiaalien hankkimisessa ja koneiden tietokonepuolen kanssa.
Minä Katri kävin välillä jeesaamassa muun muassa paperihommien ja myynnin saralla.
Markkinoilla ja messuillakin kävin äidin kanssa, kun isän piti jäädä tehtaalle tekemään sukkia.
Vuosien saatossa äiti ja isä hommasivat lisää koneita ja asiakaskunta kasvoi.
Yksityisasiakkaiden lisäksi jälleenmyyjät olivat löytäneet Karkelon Sukkia, jotka sopivat heidän asiakkailleen.
On siinä yrittämisessä sitten se varjopuolensakin. Kulut ja kiire kasvavat.
Väsymyskin alkaa hieman painaa, kun on monta vuotta putkeen tehnyt 7 päiväistä viikkoa. Tunteja ei pystytä edes laskemaan. Eikä kannatakaan, hulluksi siinä tulisi!
Vastaan tuli aika, kun vanhempani miettivät sukkatehtaan jatkoa. Kuka jatkaisi tai ostaisi, kuinka tästä saataisiin hieman helpompaa. Mitä jos vain sulkisi ovet…
Samilla tulisi olemaan ratkaiseva rooli tässä tilanteessa. Hän sai verkkokaupan myynnin kasvuun, joka teetti tietysti lisää töitä, mutta kasvua ja potentiaalia oli siis näkyvissä.
Syksyllä 2016 keskustelimme koko perheen kesken yrityksen jatkuvuudesta. Teimme hurjasti laskelmia ja arvioita ja päädyimme siihen, että myös minä ja Sami hyppäämme tosissamme tämän sukkatehtaan kyytiin.
Vuosi 2017 oli siis suurien muutosten vuosi.
Yksissä tuumin hommasimme lisää koneita, muutimme isompiin tiloihin tänne Ilmarisiin ja jatkamme sukatehtaan tarinaa.
Kukaan ei tiedä kannattiko, se jää nähtäväksi.
Lupaan kuitenkin sinulle, että jatkamme sukkien kehittämistä ja kuuntelemme asiakkaidemme toiveita entistä herkemmin.
Karkeloterveisin
Katri
P.S. Tässä tätä historian havinaa sinulle. Yleensä meiltä saa sitä mitä tilaa.
Toivon että pysyt kelkassamme vielä monia vuosia. Koskaan ei tiedä, mihin seuraava risteys meidät vie ?